Lähikirjasto pitää alueen ja mielen virkeinä

Mitä lähipalveluita sinulla on?

Ota kartta, merkkaa siihen kotitalosi ja piirrä ympärille ympyrä, jonka säteen pituinen matka on sinulle sopiva päivittäin kuljettavaksi.Kirjasto on lähipalvelu

Huonosti liikkuvilla vanhuksilla ympyrä ei välttämättä ulotu edes oman kodin seinien ulkopuolelle. Hyväkuntoisella hyötyliikkujalla se voi olla vaikkapa neljän kilometrin pituinen – tarkkaa kriteeriä lähipalveluille ei ole vielä määritelty. Monet meistä ovat kuitenkin valinneet asuinpaikan sen mukaan, millaisia palveluita kodin lähistöltä löytyy. Kävely- tai pyöräilymatkan päässä halutaan elämäntilanteesta riippuen olevan esimerkiksi jonkin seuraavista: terveyskeskus, koulu, päiväkoti, pururata, uimaranta, kauppoja tai posti. Joidenkin lähietäisyydellä sijaitsee myös kirjasto, joka monipuolisena palveluntarjoajana on merkittävä alueen palvelutason nostaja.

Vielä 80-luvulla kirjahyllyjen rikkumatonta hiljaisuutta vahtivat tarkkakorvaiset kirjastotädit. Noista ajoista yhteiskunta ja sen mukana kirjasto ovat muuttuneet hengästyttävää tahtia. Nykyään kirjaston henkilökunnan on taivuttava moneen. Enää pelkkä tietomateriaalin luokittelu ja tallentaminen, lainojen anto ja palautusten vastaanotto eivät riitä – onhan jo käsitys asiakaspalvelusta mullistunut viime vuosikymmeninä melkoisesti.

Lähikirjaston monipuolisiin palveluihin kuuluu edelleen myös kirjojen lainaaminen. KUVA: Lahden kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto

Tämän päivän kirjastojen palveluvalikoimaa rajoittaa vain mielikuvitus, aina ei paljon sekään. Useiden kaupunkien kirjastoista kun voi kirjojen sekä ääni- ja kuvatallenteiden lisäksi lainata liikuntavälineitä, jostain jopa porakonetta. Lähikirjastoissa pidetään mm. seniorimuskaria, perhekahvilaa, kirjoituskurssia ja ompeluseuraa yhteistyössä yhdistysten, yritysten ja kunnan muiden toimijoiden kanssa. Kirjastossa järjestetään konsertteja, luentoja, näyttelyitä sekä satutunteja usealla eri kielellä. Nukketeatteri- ja teatteriesityksiin löytyy välineet ja puitteet jo monesta kirjastosta. Siellä voi myös pelata video- ja lautapelejä tai editoida ja digitoida kotivideot ja vanhat valokuvat. Opastusta erilaisten laitteiden, kuten tietokoneen ja tablettien käyttöön annetaan. Kirjoja voi lukea paitsi itselleen ja lapsille, myös koirille, jotka koulutettuina lukupiskeinä jaksavat kärsivällisesti kuunnella vähän hitaampaakin lukijaa. Ja nykyään myös asiakkaat tekevät töitä kirjastossa: tässä etätoimistossa on työskentelijän käytössä rauhallinen, maksuton tila, langaton verkko sekä tarvittaessa myös tietokone, tulostin ja kopiokone. Esimerkiksi kouluihin verrattuna kirjastoilla on korkea käyttöaste, sillä tiloja käytetään aamusta iltaan ja käyttäjät ovat kaikenikäisiä.

Lähikirjastojen puolesta ry:n Lähikirjastot alueensa asukkaiden olohuoneena ja toimintakeskuksena -paneeli Lahden Kirjamessuilla 3.2.2013

– Kirjasto on helposti lähestyttävä paikka, lapsillekin turvallinen ympäristö. Näen, että kirjastolla on jopa lastensuojelullinen tehtävä. Kirjastopalvelut ovat yhteisön kiinnipitävä voima, sanoi Mannerheimin lastensuojeluliiton perhekahvilan aktiivi Laura Starckjohann Lähikirjastojen puolesta ry:n järjestämässä Lähikirjastot alueensa asukkaiden olohuoneena ja toimintakeskuksena -paneelissa Lahden Kirjamessuilla.

90-luvun alun lama vaikutti Suomeen ja suomalaisiin monin tavoin. Muutos näkyi myös kirjastoissa ja kirjastoverkkoa karsittiin rankasti. Lähikirjastot saivat lähteä ja palveluja keskitettiin isompiin yksiköihin. Aikanaan Suomi toipui lamasta, mutta kirjastoverkko jatkoi supistumistaan. Vuosittain lakkautetaan edelleen kolmisen kirjastoa.

Siellä, missä taistelu omasta lähikirjastosta on hävitty, on syntynyt yksityisiä, ns. kansalaistoimijoiden kirjastoja. Yksityistä kirjastoa ylläpidetään vapaaehtoisvoimin esimerkiksi Hämeenkosken Putulassa. Vapaaehtoisena kirjastossa työskentelevä Anne Vallinen kertoo, että Putulassa on noin 70 asukasta, mutta kirjastokortteja on kolmella sadalla asiakkaalla.

-Asiakkaina on paljon kesäasukkaita, ihmisiä ympäristökunnista ja ympäri Suomen. Kun kunnallinen kirjasto vuonna 1988 lakkautettiin, päätettiin kylään perustaa yksityinen kirjasto ja sitä ylläpitämään Putulan kirjasto- ja kotiseutuyhdistys. Alussa hanke kohtasi paljon epäilyä siitä, miten kirjastotoimintaa voivat järjestää siihen kouluttamattomat ihmiset.  Kun vaihtoehtona olisi, ettei kirjastoa olisi lainkaan, on kylässä nyt toimiva kirjasto, jossa toimivat myös galleria ja kirpputori.

Putulan yksityisen kyläkirjaston perustanut Putulan kirjasto- ja kotiseutuyhdistys ry vieraili Päijät-Hämeen kyläien mökissä Lahden joulukylässä 2012. KUVA: Putulan kirjasto- ja kotiseutuyhdistys ry

Kansalaistoimijoiden kirjastot ovat osoitus paitsi kirjaston tärkeydestä myös sammumattomasta me-hengestä ja peräänantamattomuudesta sekä virkistävä lisä erilaisten kirjastojemme joukossa. Yksityinen kirjasto ei kuitenkaan voi kokonaan korvata yleisiä kirjastoja. Yksi yleisten kirjastojen tärkeimmäksi koetuista ominaisuuksista on sen neutraalius. Turun osin uusi ja osin uusittu pääkirjasto valmistui kokonaisuudessaan syksyllä 2008, josta seurasi Martin lähikirjaston lakkauttaminen. Turkulaisessa Pro-Kirjasto -liikkeessä vuosia vaikuttanut Pirjo Haapala kertoo, että Martin nykyinen kirjastopiste toimii vapaaehtoisvoimin ja harmittelee, kuinka yksityiset kirjastot helposti profiloituvat tietyn porukan käyttöön, vaikka olisivatkin kaikille avoimia. Haja-asutusalueilla kiertävät ja suljettuja koulu- sekä laitoskirjastoja korvaavat kirjastoautot ovat tärkeä palvelu monille. Kirjastoautoissa on monipuolinen, kokoajan vaihtuva valikoima teoksia. Kumipyörien päälle ei kuitenkaan yhteisöllisyyttä synny, joten nekään eivät ole vaihtoehto lähikirjastoille.

Kun Reuterholm kielsi punssiseuran, perustettiin tilalle Luku-Kirjasto Vaasassa 2.8.1794. Jo ensimmäinen kirjasto oli avoin kaikille, myös naisväelle. KUVA: Vaasan kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto

Kun Reuterholm kielsi punssiseuran, perustettiin tilalle Luku-Kirjasto Vaasassa 2.8.1794. Jo tämä ensimmäinen kirjasto oli avoin kaikille, myös naisväelle. KUVA: Vaasan kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto

Suomalainen kirjastoaate ja kansansivistys ovat kulkeneet käsi kädessä 1800-luvun puolivälistä alkaen. Alusta asti on haluttu ja halutaan edelleen, että kirjasto on kaikkien käytettävissä riippumatta sosiaalisesta asemasta tai asuinpaikasta. Kun kirjastoaate levisi, eliitti halusi sivistää kansaa. Nykyisessä keskustelussa lähikirjastojen merkityksestä roolit ovat vaihtuneet: kansa haluaa muistuttaa eliittiä oikeudestaan sivistykseen.

Helsingin kaupunginkirjaston kirjastonhoitaja Mari Luolamaa vastaa Viikin kirjaston lastenkirjastotyöstä. Hän kokee nykyresurssit riittävinä. – Määrärahoja on ainakin meillä tarpeeksi ja saamme hankittua tarvittavan materiaalin. Oheistoimintaa tehdään paljon ja sillä saavutetaan uusia käyttäjiä. Joka vuosi alueen kaikki eskarit, kolmoset ja seiskat kutsutaan kirjastokäynnille ja hoidetaan kaikille kirjastokortit kuntoon. Lisäksi on paljon yhteistyötä päiväkotien ja vanhustentalojen kanssa. Sanoisin, että kirjastoilla menee hyvin ja ne ovat tarpeellisia kansalaisille. Joka vuosi kirjasto on kolmen parhaan joukossa tyytyväisyyskyselyissä, koskien kaupungin palveluita.

Helsinki on luvannut, ettei lähikirjastoja lakkauteta rakennettavan keskustakirjaston tieltä. Aika näyttää, miten lupaus pitää. Sillä aikaa lähikirjastojen lakkautus- ja palvelujen supistamiskeskustelut jatkuvat ympäri maata: ainakin Kuopiossa, Oulussa, Seinäjoella, Jyväskylässä ja Lahdessa. Tehdyt tai suunnitellut kuntaliitokset tuovat lakkautuskeskusteluun oman sävynsä.

Lähikirjasto ylläpitää yhteisöllisyyttä, edistää demokratiaa ja elinvoimaisuutta sekä rakentaa alueellista identiteettiä. Lähikirjastojen lakkauttamiset herättävät huolen alueen yhteisöllisyydestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista. Kirjaston lakkauttaja on yleensä kasvoton byrokraatti, sillä kukapa haluaisi kyseenalaisen kunnian demokratian ja sivistyksen murentajana. Mahdolliset kirjastoverkon supistamiset voidaan kunnan päätöksenteossa piilottaa osaksi isompia kokonaisuuksia niin, että asiaan perehtyneenkin päättäjän on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta ymmärtää, mistä oikeastaan ollaan päättämässä. Näin kävi Lahdessa, jossa kaupunginvaltuusto hyväksyi viime kesäkuussa palvelukonseptin, joka kirjastojen osalta tarkoittaa resurssien leikkaamista noin puoleen ja silti edellytystä laajaan palvelutuotantoon. Kirjastotoimenjohtaja Marja Malminen tuomitsi epärealistisen linjauksen tuoreeltaan.

Lähikirjastojen puolesta -logo

Kirjastonpuolustajien, kuten turkulaisen Pro kirjasto -liikkeen viitoittamaa tietä sinnikkäänä ja asiantuntevana lähikirjastojen puolestapuhujana jatkaa viime kesänä perustettu valtakunnallinen Lähikirjastojen puolesta ry. Yhdistyksen synnyttänyt sanavalmis ja teräväkynäinen lahtelainen kirjailijajoukko sai pian mukaansa hengenheimolaisia läpi Suomen. Kunniajäseninä tässä uhanalaisia lähikirjastoja pelastavassa liikkeessä ovat akateemikko Kirsi Kunnas, valtioneuvos Riitta Uosukainen, professori Laila Hirvisaari, professori Heikki A. Reenpää, opetusneuvos Antti Henttonen ja kirjailija Claes Andersson. Jo ensimmäinen puolivuotinen yhdistyksen toimintaa palkittiin Vuoden kirjatekona Jyväskylän Vanhan Kirjan Talvessa helmikuussa. Työtä kirjastonpuolustajille riittää pitkälle tulevaisuuteen. Niin kauan kun säästölistalla on yksikin kirjasto tai aikeena sen supistaminen pelkäksi lainaus- ja palautuspisteeksi, on lähikirjastolobbareille töitä.

Se, että ihmisten arki kiinnittyy yhteiseen paikkaan, riittää luomaan yhteenkuuluvuutta. Kirjastossa yhteisöllisyyden muotoutuminen ei tarvitse edes sanoja.

Lisätietoa: Mikkola, Ilkka 2006. Kansa, kirjastot ja katkoshetki. Lähikirjastojen lakkautuksia vastustavien mielipidekirjoitusten diskurssianalyyttistä tarkastelua. Acta nro 188

Tämä Hanna Virtasen kirjoittama artikkeli on aiemmin julkaistu lyhennettynä Ajatuspaja Vision Vihreä Tuuma -verkkolehdessä 12.3. 2013 otsikolla Kirjaston uudet kujeet.

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.