Paavolaa ei saa päästää katoamaan

Kesäpaikkaamme on jostain kulkeutunut vanhoja, Suomen luonnonsuojeluliiton julkaisemia Suomen Luonto –lehtiä, joita tuoreemman tiedon puutteessa luin siellä kesälomalla. On yhtä aikaa hyvin lohdullista ja äärimmäisen turhauttavaa tajuta, että samoista ongelmista, joiden kanssa kamppailemme tänään, väännettiin jo kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Vanhat artikkelit antavat suhteellisuudentajua tämän päivän ympäristö- ja muihinkin ongelmiin. Tässäkin aihepiirissä historiantuntemus auttaa ymmärtämään nykyisyyttä ja ehkä jopa tulevaa.

Suomen Luontoon 1980-luvulla ovat kirjoittaneet ja luonnonsuojelupiireissä vaikuttaneet mm. nykyiset Päijät-Hämeen jätehuollon toimitusjohtaja Tuula Honkanen, espoolaisen luontotaloVilla Elfvikin johtaja Riitta Pulkkinen, kuvittaja Seppo Leinonen sekä toimittaja-biologi Veli-Risto Cajander.

Lehtiä selatessa löysin Erja Mitikan ja Veli-Risto ”Riku” Cajanderin  kirjoituksen:

Artikkelin kirjoitusvuoteen 1985 verrattuna Paavolan nykytilanne on katastrofi, raiskaus. En muista Paavolaa ennen sen tuhonnutta purkuvimmaa, onneksi. Jo valokuvien näkeminen saa tuntemaan tuskaa kulttuuriperinnön brutaalista hävittämisestä. Vuonna 1993 suurin osa alueella jäljellä olleista taloista jäi asuntomessuille rakennettujen betoninharmaiden, hempeillä pastellisävyillä ajanhengen mukaisesti koristettujen ysärikerrostalojen alle. Pieni, v.1923 rakennettu Töyrykatu 5:n talo kunnostettiin noiden messujen aikaan ja se toimi ilmeisesti messuvieraiden lastenhoitotilana. Messualueen kaavoittaja myös määräsi tälle puistoalueella sijaitsevalle talolle rakennusalan, joka kaavoituskielestä kansankielelle käännettynä tarkoittaa, että hän halusi sen säilyvän. Asuntomessujen teemana oli tuolloin kestävä kehitys.

Artikkelissa mainittu ”aivan vähäinen osa Paavolasta”, Kymintie, on nyt, kaksikymmentäviisi vuotta jutun kirjoittamisen jälkeen, säilynyt sen verran, että se on yhdessä Onnelantien ja Harjukadun pientaloalueiden ja Karjalankadun pienkerrostalojen kanssa, hyväksytty Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen joukkoon vuonna 2009. Näin siitä huolimatta, että Kymintien kaupunginpuoleisesta päästä on useita taloja purettu 1990-luvulla.

Vaikka Töyrykatu 5:n sympaattinen pikkutalo ei ole edellämainittujen RKY-inventoitujen talojen joukossa ja unohdettiin myös listata ns. ”harmaaseen kirjaan”*, on se tärkeä osa lahtelaista historiaa ja korvaamaton kulttuuriperintö, jonka Liekin toimintaan sitoutuneet yhdistykset ja kaikki 539 ”Lahden Töyrykatu 5:n taloa ei saa purkaa” -Facebook-ryhmään liittynyttä henkilöä haluavat säästyvän purkukauhalta nykyisellä, alkuperäisellä paikallaan.

Pienenpientä, kohta yhdeksänkymmentä vuotta lahtelaisen ajankulun osana ollutta, monta maailman aikaa ja ihmiskohtaloa nähneeltä, ajanhampaan kaluamiselta ja grynderien silmien dollarinkuvien välähdyksiltä säästynyttä Puu-Paavolan viimeistä helmeä, Töyrykatu 5:n taloa, ei saa päästää katoamaan!

Pyhäinpäivänä 6.11.2010,

___________________________________________________________________________________________
*Riitta Niskanen (toim.), Selvitys Lahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista. Lahden kaupunginmuseo 2000.

Bookmark and Share

Mainokset
Kategoria(t): Henk.koht., Töyrykatu 5. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Paavolaa ei saa päästää katoamaan

  1. Jännitän puolestanne sanoo:

    Nuorekkuuden itseisarvon harhakuva
    Lahden menneisyyden, rakennustaiteen ja rakentamisen merkkiteokset on tarkoituksellisesti tuhottu. Lahti eli viime vuosiin saakka maineellaan maan moderneimmasta, nuorekkaimmasta kaupungista. Tuo maine oli aina maantietokirjoja myöten vielä 1950 –luvulla lasten päntättävänä. Kun noista lapsista sitten kasvoi aikuisia, arkkitehtejä, rakennusmestareita, urakoitsijoita ja rakentamisen sekä kaavoittamisen ammattilaisia menneen 1950 -luvun lahtibrändi oli iskostunut heidän totuudekseen kaupungistaan: kaikki rähjältä vähänkin vaikuttaneet rakennukset ja korttelit hävitettiin. Tilalle rakennettiin – sitä niin sanottua nuorekasta – uutta kivistä kaupunkia. Nuo Hannan lainaukset asiantuntijoitten silloisista kirjoituksista neljännesvuosisata sitten Lahden Puu-Paavolan arvokkuuden ja arvon säilyttämisestä eivät ole koskaan kuuluneet lahtelaisperinteeseen. Vanhan mitätöinnillä ja uutuusarvon korostamisella sekä maineikkaalla arkkitehtinimellä tuhottiin jopa komea ja ainutlaatuinen, rakenteiltaan terve Keski-Lahden puukirkkokin ja tilalle rakennettiin pohjanmaalta kopioitu, persoonaton Ristinkirkko.
    Kaupungin yleisilmettä vartioimaan perustettiin välillä arkkitehtityöryhmiä, kaupunginarkkitehdin virkakin: eivät nekään ymmärtäneet menneen elämänmuodon arvokkuutta ja arvoa – vanha alas ja uutta tilalle! Toisin on toisessa työläiskaupungissa, Tampereella, jossa Pispalan –kaltainen rakennuskorttelisto on ymmärretty säilyttää sekä kunnostaa kokonaisuutena. Siellä Tampereella myös paraikaa rakentuu Annikin puutalomiljööö entisiin puukortteleihin, niitä asumiskelpoisiksi museoviraston ohjeitten mukaan kunnostaen.
    Lahdessa on vain jämät Onnelantien ja Kymintien alkuaan tyylikkäistä puutalokortteleista enää jäljellä. Onneksi sisämaankaupunkikuvan varsin harvinainen, 1920 –luvulla rakennetun pienen kuusihenkisen työläiskodin rakennus, Töyrykatu 5:ssä on tonttimaineen, terveine rakennusrunkoineen, kattoineen ja sisustoineen vielä jäljellä jälkipolville nähtäväksi ja kansalaisryhmien käytettäväksi.
    Riittääkö päättäjillä älyvarantoa tällaisen kotikaupungin omaleimaisen juurtumisalustan säilyttämiseksi?

    Kotikaupunkilahtelainen

  2. Salpausselän luonnonystävät ry. voisi edistää säilymistä, pj.on Martti Vikberg (harvoin tavattavissa), soita:Helinä Rehn. Yhdistys on liittymässä Etelä- Hämeen luonnonsuojelupiiriin, joten edunvalvonta ja lausujaoikeus palaa jälleen sille ja yhdistyksellä se jo on. Piirin pj: Matti A. Laurila, Hollola. -t.hn

    • Liekki sanoo:

      Hei Heikki!

      Varmaan muillekin lukijoille on jäänyt epäselväksi yhdistysten roolit Töyrykatu 5:n pelastamisessa ja tulevaisuudessa, joten yritän lyhyesti kerrata pääkohdat tähän:

      Salpausselän luonnonystävät on ollut alusta asti mukana Töyrykatu 5:n pelastusyrityksessä. Yhdistyksen ja kolmen yksityishenkilön 14.9.2010 tekemä oikaisuvaatimus purkuluvasta hyväksyttiin yksimielisesti rakennuslautakunnassa 26.1.2010 -purkulupaa ei siis myönnetty. Tilakeskus kuitenkin valitti tästä demokraattisesti tehdystä päätöksestä hallinto-oikeuteen, jossa valitus edelleen on.

      oikaisuvaatimuksen tekijöiden edustaja Salpausselän luonnonystävät/ puheenjohtaja Martti Vikberg, Pirjo Virtanen ja minä Liekin edustajana olimme esittelemässä asiaa rakennuslautakunnan kokouksessa. Näytin heille mm. listaa talon purkua vastustaneeseen ryhmään liittyneistä ihmisistä ja esittelin toimintasuunnitelman. Päätöksensä tueksi he halusivat allekirjoitetut sitoumukset yhdistyksiltä, jotka haluavat olla toiminnassa mukana. Talolla piti siis olla käyttöä ja käyttäjiä. Kirjallisesti mukana sitoutuivat olemaan Lahden seudun vanhemmat ry, Greenpeacen Lahden paikallisryhmä sekä Salpausselän luonnonystävät ry.

      Salpausselän luonnonystävät on myös lupautunut ottamaan taloudellisen vastuun talosta, mutta haluaa Liekki ry:n koordinoivan sitä.

      Muistaa pitää myös, ettei kukaan ole missään kohtaa luvannut taloa Liekille, vaikka talousarviot ja sitoumukset on vaadittu 😉

      Liekin tarkoituksena on pelastaa talo. Liekki on yhdistysten oma yhdistys, joka hallinnoi pelastusoperaatiota ja tarvittaessa koordinoi mahdollista tulevaa toimintaa talossa.

      T: Hanna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s