Luonnonkukkien päivä

Luonnonkukkien päivää vietettiin sunnuntaina 20.6.2010.

Lahden seudun ympäristöpalveluiden aluekummien, Salpausselän luonnonystävät ry:n ja Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin aurinkoisena sunnuntaina järjestämä luonnonkukkaretki veti Töyrykatu 5:n purku-uhatun talon pihapiiriin järjestäjät ällikällä lyöneen, ilahduttavan ison, yli kuusikymmenpäisen, kasveista ja omasta lähiympäristöstään kiinnostuneen retkueen.

Luonnonkasviasiantuntijana retkeläisillä oli mainio, perusteellisen tarkka ja osaava biologi Heikki Niinimäki.

KUVA: Päivän asiantuntija. © Tarmo Virtanen 2010

Hän kirjoittaa retkipäivästä näin:

Töyryn luonnonkukat

Päivää vaille kesäpäivän seisaus, aurinko virkeimmillään, tuskin yösydännä torkut siemailee, kohta jo aamun kehränä Töyrykatu Vitosenkin koilliskulmalla. On luonnonkukkapäivä, kesäkuun 20. ja katse kohti kasveja. Mistäs se innostunut puheen pulputus ja naurunkin hurahdus kadulle kuuluu? No, Vitosen puistopihaa nuuski 44 vehreydestä ja kauneudesta pitävää virkeää ihmistä. Sari Knuuti toivotti ihmiset tervetulleiksi ja voimisti hymyllään meidän mielemme vireiksi etsimään tuttuja ja uusiakin kasvilajeja. Että mennään pihasta tuonne rinteeseen pitkälle? Ei ehdittykään, kukkanen toinen toisensa jälkeen katseli meitä: huomaatko minut, entä minut,…, minut myös. Siinä me viihdyimme, kasvit ja luonnonkukkaväki liki kaksi tuntia Vitosen aurinkoisella kulmalla ja lehvästön raikkaassa katveessa.

Alkujaan siinä on kasvanut kieloja, kalliokieloja, tädykkeitä, syyläjuuria, karhunputkia, ihan raikkaita lehtokasveja. Töyry on lämpimän paisterinteen vehmas, pintamaassa hiipivän lähdeveden virvoittama lehtevä tanner. Ensimmäisten ihmisten jaloista, kotieläinten tassuista ja asujainten tavaranyyteistä poluille putoilivat jo kauan, kauan sitten piharatamon ja pihanurmikan siemenet.

Tehtiin talo ja alettiin asua, tuli naapureita. Annettiin talosta toiseen syreenin pistokkaita, herukan poikasia, suopayrttiä pyykin pesuveteen liuottimeksi, pietaryrttiä köhän helpottamiseksi, akileijaa, varjoliljaa, päivänliljaa muuten vaan emännän iloksi oven pieleen. Milloin tuli konnantatar, milloin pihlajalehtinen angervo, konsa elämänlanka joko Ruotsin vallan aikana 1700- luvulla vaiko vasta suuriruhtinaan isännöidessä 1800- luvulla? Lämmin ja hallaton on Töyryn päivänpuoleinen rinne, keskieurooppalaiset lajit viihtyvät tyytyväisinä. Uskalletaanko arvata, että isotuomipihlaja ja kanadankultapiisku olisivat mennen vuosisadan muotikasveja. Vaan eikös ole yhtään puolentoistasadan vuoden mittaan pitkin ratavarren sorapenkereitä uusia sijojaan etsineitä itäisiä kasvivieraita? Sellaisia kuin tahmeavillakko, harmio ja kenttämaruna? Ehdittäisiinkö tuonne kuumaan mäntyrinteeseen, sielläkö ainakin villakko vai sitten ratapihalla? Tässä Vitosen puistopihassa on tuntitolkulla katsottavaa, jäädään tänne niinkuin talitiaispoikue vaahteroissa tirskuttaa. Jonkun puun silloin, toisen tällöin voisi katkaista pois, jotta ruohoille valoa viihtyäkseen, mutta pidetään piha lehtevänä. Annetaan isojen raudusten, matalampien raitapajujen ja lehtipensaiden pitää yllä lehtevää vehmautta. Tänne voi viikon töistä uuvahtanut kulkija istahtaa tuulettamaan murheensa lehvästön kahinaan ja lintujen tirskuntaan. Tuonne lintupönttö, tähän kuistille talvinen lintulauta, oliskos siinä ajatusta monimuotoisuuden hyväksi? Lahdelle kiitos ja kaunis, jos Töyry Vitonen saa elää sekä talona että piha villinä luontopuistona.

- Heikki

KUVA: Töyrykatu 5:n edustalla. © Tarmo Virtanen 2010

Luonnonkukkien päivän historiaa

Luonnonkukkien päivää vietetään kaikissa Pohjoismaissa

Yhteispohjoismaista Luonnonkukkien päivää vietetään vuosittain juhannusta edeltävänä sunnuntaina.

Suomeen Luonnonkukkien päivä rantautui, kun tammisaarelainen kasvitieteilijä Kalevi Keynäs kertoi pohjoismaisesta yleisölle suunnattujen retkien perinteestä (De Vilda Blommornas Dag) Kukanpäivän tilaisuudessa 13.5.2002 ja toivoi vastaavia retkiä järjestettävän tulevaisuudessa myös Suomessa. Päivän suomalaiseksi nimeksi päätettiin Luonnonkukkien päivä ja tunnukseksi sovittiin kielo, joka on Suomen kansalliskukka. Luonnonkukkien päivän kielotunnus on Jari Kostetin suunnittelema.

Luonnonkukkien päivän tavoitteet

Luonnonkukkien päivän tavoitteena on kasviharrastuksen ja luonnontuntemuksen lisääminen sekä yhteisten luontoelämysten tarjoaminen mahdollisimman monelle. Luonnonkukkien päivä kutsuu kaikkia kasveista kiinnostuneita opastetuille kasviretkille. Luonnonkukkien päivä on myös hyvä tilaisuus kertoa kasvien ja niiden elinympäristöjen käytöstä, uhkista ja suojelusta.

Opastetut retket

KUVA: Retkijoukko Töyrykadun Töyryn päällä.© Tarmo Virtanen 2010

Luonnonkukkien päivän järjestäjät ovat pyrkineet löytämään eri puolilta Suomea henkilöitä johtamaan Luonnonkukkien päivän kasviretkiä omalla alueellaan. Retkenjohtajiksi lupautuneet henkilöt ovat kiinnostuneita luonnosta ja tuntevat oman alueensa kasvilajistoa niin, että osaavat retkelle osallistuville kertoa ympäristön kasveista.

http://www.sll.fi/jasensivut/luonnonharrastus/luonnonkukat/historiaa

Tämän vuotisen luonnonkukkien päivän teemalaji oli ahomansikka.

KUVA: Seppo Parkkinen

Kauniita vanhoja ja uusia muistoja

Elsa Pollari, Töyrykatu 5:n rakentaneiden Emil ja Edla Jokisen kuudesta lapsesta viimeinen elossa ollut, kuoli toukokuun viimeinen päivä 99 vuoden ikäisenä.

KUVA: Varjoliljoja. © Liekki ry 2010

Luonnonkukkien päivän retkeläiset vietiin Elsan kotipihalle, joka hänen muistoissaan säilyi viimeiseen asti onnellisen kodin ja perheen puutarhana.

Muisto kesäkuisen sunnuntain retkestä tallentui runsaslukuisen osallistujaporukan mieliin. Paikallaolijoista kukaan ei halunnut, että talo puretaan. Töyrykadun talolla pihapiireineen on myös tulevaisuudessa annettavana monia elämyksiä ja muistoja talletettavaksi lahtelaiseen kulttuuriperintöömme.